Tonttu-Tuomas ja Majan taika

Käsikirjoitus: opiskelija Niki Sorsa,

ammattiopisto Luovi

Luukku 1: Ensimmäinen Seikkailu

Joulukuu oli saapunut ja Jaatisen Maja oli täynnä odotusta ja iloa. Tänä vuonna Majalla oli luvassa jotain erityistä – oma Tonttu oli muuttanut Majalle. Tonttu-Tuomas, niin häntä kutsuttiin, oli tohkeissaan joulun odotuksesta.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun lumi hiljalleen leijaili maahan, vikkelä ja iloinen Tonttu-Tuomas heräsi aikaisin aamulla. Hän hyppäsi vuoteestaan, laittoi punaisen tonttulakin päähänsä ja lähti tutkimaan Majaa.

Tuomas löysi ensimmäisenä Majan oleskelutilan. Majan keskellä oli suuri joulukuusi jonka ympärillä lapset leikkivät iloisesti tonttuhippaa. Majan keittiössä vapaaehtoiset valmistelivat herkullisia joululeivonnaisia. Tuomas auttoi heitä innokkaasti, lauloi joululauluja ja jakoi kaikille lämpimiä tonttuhalauksia.

Joulun taika täytti ilman.

Päivä kului nopeasti, ja illan hämärtyessä Tuomas istui takkatulen ääreen. Hän tunsi olonsa onnelliseksi. Maja oli aika vekkuli paikka. Hän päätti tehdä kaikkensa, että jokainen joulukuun päivä Majalla olisi erityinen ja täynnä iloa.

Ja niin alkoi Tonttu-Tuomaksen ja Majan taika -seikkailu, joka vei heidät läpi joulukuun aina aattoiltaan asti.

Luukku 2. Jouluinen satuhetki

Seuraavana aamuna Tuomas tiesi että edessä olisi uusi päivä täynnä seikkailuja. Tänään hän oli päättänyt toteuttaa lapsille jotain erityistä – satuhetken kirjojen parissa.

Hän kutsui lapset ympärilleen ja pyysi jokaista valitsemaan oman kirjan, jonka he halusivat Tuomaksen lukevan. Lapset valitsivat suosikkikirjojaan innokkaina ja asettuivat mukavasti ympyrään odottaen jännittyneinä.

Tuomas luki ääneen satukirjoja, jotka sisälsivät lumoavia seikkailuja ja taianomaisia olentoja. Tuomas kertoi tarinoita niin eläytyen että välillä saattoi tuntea olevansa sadussa itse mukana. Lapset olivat varmoja että näkivät kirjojen välistä pöllähtävän kimaltavaa keijupölyä.

Illan pimetessä Tuomas sytytti kynttilöitä Majan oleskeluhuoneeseen. Hän kertoi lapsille tarinoita omasta lapsuudestaan ja retkistään Pohjolan metsissä, joissa hän oli pienenä tonttuna tavannut monia satumaisia olentoja. Kerran hän oli kohdannut hohtavan yksisarvisen poron nimeltään Hilma, joka oli vienyt hänet tunturille taianomaiselle rekiretkelle.

Joulun odotus oli täynnä satumaista tunnelmaa.

Luukku 3. Talvisia seikkailuja

Tuomas heräsi iloisena talvisen aamun valoon. Tänään oli hyvä päivä lähteä ulos ja nauttia lumesta ja jäästä.

Majan pihalla odottivat liukurit, pulkat sekä luistimet innokkaita seikkailijoita. Tuomas ja lapset ottivat välineet, ja menivät läheisen järven rantaan leikkimään. Tuomas liukui mäkeä alas lasten kanssa ja pyöreä liukuri hyppi vauhdikkaasti kumpareelta toiselle. Lapset nauroivat ja kiljuivat ilosta, kun he laskivat mäkeä sekä liukuivat jäällä. Jotkut oppivat uuden tempun luistimilla, kun taas toiset rakensivat lumiukkoja ja lumilinnoja.

Iltapäivällä he kaivoivat repuistaan lämmintä kaakaota ja herkullisia pipareita. Pois lähtiessään he ihmettelivät mihin heidän punainen liukurinsa oli hävinnyt. Yhtäkkiä he huomasivat pienen ketunpoikasen liukuvan sillä vauhdikkaasti järven jäälle. Lapset eivät olleet koskaan nähneet mitään niin hullunkurista! He kikattivat vatsat kippurassa koko matkan takaisin Majalle. Kettu sai pitää liukurinsa.

Luukku 4. Joululahjatoiveita

Tuomas heräsi seuraavana aamuna innokkaana uuteen päivään. Hän tiesi, että Majalla oli vielä monta yllätystä luvassa.

Päivä alkoi aamiaisella, jolla kaikki kertoivat Tuomakselle joululahjatoiveistaan. Toiveissa oli kaikkea mahdollista: jalkapalloja, pehmoleluja, junaratoja ja paljon muuta. Tuomas kirjoitti tarkkaan muistiin jokaisen toiveen.

Illan tullen Tuomas kutsui kaikki lapset ympärilleen takkatulen ääreen. He huomasivat jotain ihmeellistä. Jokaisen lapsen toive oli ripustettuna olohuoneen seinällä. Tuomaksen sydän läikähti ilosta, kun hän näki, kuinka jokainen toive hehkui taianomaisesti Majan hämärässä.

“Minä lähetän nämä toiveet joulupukille, ja kuka tietää, ehkä toiveenne toteutuvat", Tuomas sanoi ja hymyili lämpimästi.

Luukku 5. Joulun Askartelua

Tänä aamuna Tuomas heräsi erityisen innostuneena, sillä hänellä oli suunnitelma: he tekisivät lasten kanssa yhdessä joulukortteja ja joulukoristeita.

Hän kutsui lapset ja perheet ympärilleen ja näytti heille pöydän, joka oli täynnä kaikenlaisia askartelutarvikkeita. Siellä oli nauhoja, paperia, helmiä ja liimaa.

Jokainen lapsi sai valita omat materiaalinsa ja aloittaa luomisen. Lapset tekivät koristeita sekä joulukortteja ystävilleen ja perheenjäsenilleen. Eräs lapsista päätti tehdä paperista joulutähden, toinen halusi tehdä helmistä joulupalloja.

Tuomas itse innostui tekemään pieniä joulupukkeja, jotka ilahduttaisivat jokaista Majan perheen jäsentä. Kun koristeet olivat valmiit, he asettivat ne kauniisti esille Majan olohuoneeseen. Jokainen koriste oli ainutlaatuinen ja heijasti tekijänsä persoonallisuutta.

Iltapäivällä he liimailivat postimerkkejä ja kävelivät yhdessä postilaatikolle postittamaan toinen toistaan hienompia joulukortteja. Tuomas lähetti kortin Korvatunturille ystävälleen Tami-tontulle, jolla oli juuri ollut 150-vuotissyntymäpäivät.

Luukku 6. Itsenäisyyspäivän juhla

Suomen liput liehuivat juhlallisesti Majan pihalla. Itsenäisyyspäivä oli saapunut, ja Tonttu-Tuomas halusi varmistaa, että se olisi erityisen juhlallinen päivä Majan väelle.

Aamulla hän kokosi kaikki lapset ja perheet ympärilleen ketoen heille tarinoita rohkeudesta ja yhteenkuuluvuudesta.

He pystyttivät yhdessä pihan täyteen sinisiä sekä valkoisia lyhtyjä, ja somistivat olohuoneen sinivalkoisin koristein. Illaksi he suunnittelivat juhlavan illallisen, johon kuului suomalaista perinneruokaa sekä herkkuja.

Illan hämärtyessä he kokoontuivat syömään yhdessä. Pöydän ääressä vallitsi juhlallinen tunnelma. He sytyttivät pihan lyhdyt ja ihastelivat loppuillan kaunista tähtitaivasta, joka loisti heidän yllään.

Luukku 7. Majan pikkujoulut

Tänään oli vuorossa pikkujoulujuhla, sekä Majan suuren joulukuusen koristelu. Lapset toivat itsetekemänsä joulukoristeet ja asettuivat yhdessä koristelemaan kaikkein kauneinta ja loistavinta kuusta, mitä Majalla oli koskaan nähty.

Kuusen latvoilla kimalsi häikäiseviä keijukaisia, suloisia joulueläimiä, pieniä traktoreita sekä joulupalloja kaikissa maailman väreissä.

Päivän aikana Tuomas piilotti ympäri Majaa pieniä yllätyslahjoja. Maja täyttyi vilinästä ja vilskeestä, kun lapset löysivät toinen toistaan hienompia yllätyksiä. Lapset loistivat ilosta, kun he saivat avata paketit ja nähdä, mitä niiden sisältä paljastui.

Illan hämärtyessä Majan pihamaalla järjestettiin pieni pihajuhla, jossa kaikki lauloivat yhdessä joululauluja sekä tanssivat tonttutansseja. Lumisade peitti hiljalleen maan, ja hanki kimalsi illan väreissä.

Luukku 8. Jean Sibeliuksen päivä

Tänään oli Jean Sibeliuksen päivä, ja Tuomas halusi juhlistaa suuren suomalaisen säveltäjän musiikkia yhdessä Majan väen kanssa.

Tuomas otti esille suuren taika-arkun, joka oli täynnä erilaisia soittimia. Hän esitteli lapsille instrumentteja ja kannusti heitä kokeilemaan niitä. Lapset soittivat ja lauloivat yhdessä täydestä sydämestään.

He järjestivät oman konsertin Majan olohuoneessa johon kutsuttiin koko naapuruston väki kuuntelemaan. Lapset esittivät omia musiikkiesityksiään, ja tunnelma oli täynnä innostusta ja ylpeyttä omasta osaamisesta.

Illan tullen he siirtyivät ulos. Puutarhassa oli sytytetty lyhdyt, ja he kokoontuivat kuuntelemaan musiikkia, joka soi suurista kaiuttimista. He lauloivat ja tanssivat sydämensä kyllyydestä. Myös metsän linnut visersivät laulujen tahdissa. Musiikki oli kuin taikaa joka yhdisti aivan kaikkia.

Luukku 9. Talvisia leikkejä lumisessa puutarhassa

Yön aikana oli satanut runsaasti lunta, ja ulkona oli satumaisen kaunista.

Tuomas tiesi heti, että tänään olisi täydellinen päivä talvileikkeihin. Hän kutsui lapsia innokkaalla huudolla: "Tänään vietetään lumipäivää!"

Lapset syöksyivät ulos innosta kiljuen. Heidän ilonsa oli tarttuvaa ja pian pihamaa täyttyi naurusta ja riemunkiljahduksista.

He tekivät yhdessä lumiukkoja, lumilinnoja ja lumienkeleitä. Tuomas innostui rakentamaan suuren lumitontun, joka seisoi ylväänä puutarhassa.

Lapset eivät olisi malttaneet lopettaa leikkimistä. Pian heidän sormensa olivat jo aivan jäässä, ja Tuomas ehdotti lämpimän kaakaon juomista Majan keittiössä. Kaikki suostuivat innosta puhkuen ja marssivat sisään lämpimään. Yhdessä he nauttivat höyryävät kaakaot vaahtokarkkien ja strösseleiden kera.

Luukku 10. Salaperäinen joulupuutarha

Seuraavana aamuna Tuomas heräsi aikaisin ja hiippaili hiljaa ulos Majan pihalle. Hänellä oli suunnitteilla suuri yllätys, ja hän halusi valmistella sen ennen kuin lapset saapuisivat.

Hän alkoi koristella pihan takana piilossa olevaa puutarhaa. Hän ripusti valoja oksiin, teki lumilyhtyjä, asetteli joulukukkia ja kutsui salaisella tonttukuiskauksellaan kaikki metsän eläimet mukaan puutarhaan.

Kun lapset tulivat he eivät voineet uskoa silmiään. Heidän edessään avautui lumoava joulupuutarha täynnä metsän eläimiä. "Se on kaunein asia, jonka olen koskaan nähnyt!" huudahti eräs lapsista, silmät loistaen innosta.

Lapset ruokkivat uusia eläinystäviään ja leikkivät puutarhassa eläinten kanssa. Oravat ja jänikset rakastivat pähkinöitä sekä porkkanoita joita lapset tarjosivat heille suoraan kämmeneltä.

Tunnelma oli taianomainen ja päivä oli ollut kuin suoraan sadusta.

Luukku 11. Majan taikapuoti

Tuomas kutsui lapset Majan olohuoneeseen, johon hän oli järjestänyt pienen taikapuodin.

Puoti oli täynnä pieniä purkkeja, joissa oli kimaltelevia aineksia ja salaperäisiä esineitä. Tuomas kertoi lapsille, että he saivat tehdä omia taikajuomia, ja loihtia omia pieniä ihmeitä.

Jokainen lapsi pääsi valitsemaan omat aineksensa ja sekoittamaan niitä yhteen. He olivat innostuneita siitä, mitä kaikkea he voisivat loihtia.

Eräs lapsi valitsi kirkkaan sinisiä tähtiä ja hopeista kimalletta. Toinen valitsi punaisia sydämiä ja kultaista hohdetta.

Kun taikajuomat olivat valmiit, Tuomas kutsui heidät ulos puutarhaan. Siellä he seisoivat ympyrässä pidellen pieniä pullojaan. Tuomas pyysi heitä avaamaan pullojen korkit ja puhaltamaan kevyesti. Yhtäkkiä pienet kimaltavat tähdet ja sydämet leijailivat ilmassa, muodostaen taianomaisen näytelmän. Lapset nauroivat ja huudahtivat ilosta, kun he näkivät omien taikajuomiensa vaikutuksen.

Luukku 12. Pihakoristeiden tekoa

Tänä aamuna olisi aika tehdä jotain erityistä Majan pihalle. Tuomas halusi koristella sen kauniiksi ja valoisaksi, jotta joulun taika täyttäisi koko ympäristön.

Hän kutsui lapset ulos ja näytti heille kaikki tarvikkeet, joita hän oli hankkinut heitä varten. Laatikossa oli värikkäitä nauhoja, kiiltäviä palloja sekä kimaltavia koristekiviä kaikissa sateenkaaren väreissä.

Jokainen lapsi sai tehdä oman koristeen, jonka he ripustaisivat puutarhan puihin. He päättivät rakentaa myös metsän eläimille oman pienen joulukuusen, jonka ympärillä linnut, oravat ja jänikset voisivat viettää omia joulujuhliaan.

Tuomas itsekin innostui, ja alkoi työskennellä suuren joulutähden parissa, joka komeilisi Majan katolla. Hän kiipesi tikkaille ja asetteli koristeita taitavasti paikoilleen.

Kun koristeet olivat valmiit, Tuomas sytytti pihavalot, ja pian koko piha kylpi lämpimässä valossa.

Iltapäivällä he palasivat Majan olohuoneeseen, joka oli täynnä lämpöä ja joulun tunnelmaa. Valot ja koristeet toivat valoa sekä iloa pimeään talveen. Ne muistuttavat siitä, että joulun taikaa on läsnä ympärillämme, vaikka ulkona olisikin kylmää ja pimeää.

Luukku 13. Lucian päivä🕯

Tänään olisi Lucian päivä, erityinen juhla, joka valaisisi pimeän talvipäivän.

Tuomas ja lapset astuivat ulos Majan pihalle. Jokainen lapsi sai oman pienen lyhdyn.

Lyhdyissä paloivat pienet kynttilät, jotka valaisivat heidän tietään. He kävelivät yhdessä pihamaalla, tuoden valoa pimeään päivään.🕯

Majan piha täyttyi valosta ja laulusta. Tuomas oli myös ripustanut pieniä valoja pihan puihin, jotka loistivat kuin tuikkivat tähdet. Tuomas kertoi lapsille tarinan Luciasta, rohkeasta tytöstä, joka jakoi valoa ja toivoa pimeänä aikana.🕯

Yhdessä he lauloivat Lucian päivän lauluja ja valmistivat erityisiä Lucian päivän herkkuja. Maja välkkyi tuikkujen ja lyhtyjen loisteessa, kun he viettivät loppupäivän yhdessä syöden herkullisia sahramipullia, sekä juoden ihanalta tuoksuvaa glögiä.

Luukku 14. Majan Joulupaja⭐

Tänä aamuna Tuomas heräsi innokkaana uuteen seikkailuun.

Hän kertoi lapsille suuresta salaisuudestaan: Majalla oli oma joulupaja, jossa he voisivat tehdä joululahjoja.

Lapset hihkuivat innosta kun he astuivat pajaan. Siellä oli kaikenlaisia tarvikkeita - kimaltavia nauhoja, papereita ja maaleja. Jokainen sai valita omat materiaalinsa ja aloittaa lahjojen luomisen.

Tuomas itsekin tarttui askartelutarvikkeisiin, ja teki oman lahjansa Majalle. Se oli kaunis taulu, jossa oli kuva talvisesta metsästä ja jouluvaloista. Hän toivoi, että taideteos toisi Majalle iloa joulun aikaan.

Iltapäivällä he siirtyivät ulos, jossa he järjestivät joulumarkkinat. Lapset saivat asettaa omat luomuksensa esille, ja jokainen sai valita niistä lahjoja rakkailleen.

Tuomas kertoi lapsille siitä, kuinka parhaimmat joululahjat eivät aina ole niitä kalleimpia, vaan ne, jotka tehdään rakkaudella ja ajatuksella.

Luukku15. Taikatalvi ja salaiset paketit⭐

Ulkona oli satanut lisää lunta. Maisema oli peittynyt paksuun lumipeitteeseen, ja jokainen oksa näytti taikatalven lumoamalta. Tänään oli siis Taikatalven päivä, Korvatunturin tonttujen juhlapäivä, joka toi mukanaan erityisen luvan seikkailuun.

Lapset innostuivat välittömästi. He pukeutuivat lämpimästi, ja ryntäsivät ulos lumiseen puutarhaan. Siellä he leikkivät lumisotaa, laskettelivat mäkeä sekä rakensivat lumilinnoja.

Tonttujen Taikatalven perinteenä oli jakaa yllätyslahjoja, jotka tontut piilottivat toisilleen. Tuomas piilotti pihamaalle jokaiselle lapselle kauniin paketin. Piha oli koristeltu kimaltelevalla nauhalla. Tuomas lausui taikasanat: ‘Tip tap tontut!’, jolloin jokainen lapsi lähti vauhdilla kiitäen etsimään omaa yllätystään.

Lapset hihkuivat innoissaan löytäessään paketit, joissa oli jokaiselle lapselle ihanat lahjat. Ne olivat täydellisiä lumiseen päivään.

Luukku 16. Satuillen lumimajassa

Tänä aamuna Tuomas heräsi päättäväisenä järjestämään erityisen seikkailun lapsille. Hän halusi viedä heidät lumimajaan, jonka hän oli rakentanut Majan läheiseen metsään.

Hän kutsui lapset ulos ja näytti heille salaisen polun lumimajalle. He astuivat hiljalleen lumisen metsän läpi, joka oli kuin suoraan satukirjasta.

Lumimaja oli kauniisti koristeltu lyhdyillä ja valoilla. Se hohti taianomaisesti lumen keskellä. He astuivat sisään lumimajan lämpimään syleilyyn ja istuutuivat mukaville tyynyille. Tuomas kertoi heille tarinan lumotusta metsästä, jossa Korvatunturin lumitontut asuivat. Tarina oli täynnä seikkailua, ystävyyttä ja taikaa.

Tarinatuokion jälkeen, lapset pääsivät leikkimään lumimajassa, sekä seikkailemaan metsässä. He tutkivat lumihangessa näkyviä pieniä ja erikoisesti kimaltavia jalanjälkiä. Lapset olivat aivan varmoja siitä, että jäljet kuuluivat salaiselle lumitontulle.

Luukku 17. Tähtien loistoa

Tänä iltana Tuomas halusi viedä lapset tähtien alle ja näyttää heille yötaivaan kauneuden.

He kokoontuivat ulos Majan pihalle, missä odotti suuri kasa vilttejä ja lämpimiä juomia. Tuomas kertoi heille, että tänä iltana he pystyisivät näkemään tähtitaivaan kirkkaana ja selkeänä.

He asettuivat mukavasti vilttien päälle ja katselivat ylös taivaalle. Siellä tähdet loistivat kirkkaina ja lumoavina. Tuomas kertoi heille tarinoita tähdistä, niiden salaisista avaruusseikkailuista ja siitä, miten ne tuovat valoa pimeään yöhön.

Aivan yllättäen taivas alkoi väreilemään, ja upea väriloisto täytti tähtitaivaan. ‘Revontulet!’ eräs lapsi kiljahti innoissaan. Taivas oli kuin taideteos, jossa liikkuivat kaikki vihreän ja sinisen sävyt. Näytti aivan siltä, kuin taivasta olisi maalattu jättikokoisella pensselillä.

Tunnelma oli täynnä tähtitaikaa.

Luukku 18. Yhteinen joululeivonta

Aamun ensimmäisinä säteinä Tonttu-Tuomas heräsi taas virkeänä ja valmiina uuteen seikkailuun. Tänään oli erityinen päivä, sillä heidän oli aika aloittaa joululeivonta koko Majan väen voimin.

Tuomas suuntasi keittiöön, jossa Majan väki valmisteli herkullisia joululeivonnaisia. Taikinan valmistaminen sekä piparkakkujen leipominen täyttivät ilman herkullisilla tuoksuilla. Jokainen sai osan taikinasta, ja he loivat omia piparisia mestariteoksiaan. Tuomas auttoi heitä innokkaasti ja leipoi sata piparia sekä korillisen joulutorttuja suureen joulujuhlaan. Yksi lapsista teki Tuomaksesta näköispiparin!

Kun päivä kääntyi iltaan, Tuomas kokosi kaikki lapset ympärilleen takkatulen ääreen. Hän kertoi heille tarinan joulun taikavoimasta, ja siitä, kuinka yhteinen tekeminen ja rakkaus toisia kohtaan olivat kaikkein tärkeimpiä asioita jouluna.

Luukku 19. Lumienkeli ja salainen viesti

Tuomas heräsi talvisen aamun sarastukseen. Tänään oli aika lähteä ulos ja nauttia talven taioista.

Hän kutsui lapset ulos näyttääkseen heille, kuinka voi tehdä täydellisen lumienkelin. He heittäytyivät lumeen ja alkoivat muotoilla siivet sekä kehon. Ja kas, pian lumienkeli oli valmis! Kun he katsoivat sitä, he näkivät sen loistavan kuin kristalli auringonpaisteessa.

Päivän hämärtyessä lapset palasivat sisään ja Tuomas jäi puutarhan lumiseen maisemaan ihailemaan lumienkeleitä. Hän kuuli tutun kutsun ulkoa, ja löysi ystävänsä Pii:n, joulupukin poron, metsän reunalta. Pii oli tuonut Tuomakselle Korvatunturilta kirjekuoren, jonka sisällä oli viesti: ‘Ystäväni Tuomas, kuulin että olet luonut suurenmoista Joulun taikaa Jaatisen Majalle. Olen pian perillä, olethan valmiina aattoillan seikkailuun? Terveisin, Joulupukki’

Tuomas oli onnellinen lukiessaan joulupukin viestin, hän oli kaivannut ystäväänsä. Hän tiesi, että aatto oli aivan nurkan takana, ja vielä olisi useampi päivä aikaa tehdä joulukuun seikkailusta vielä taianomaisempi.

Luukku 20. Yhteisen joulukoristeen taikaa

Tänään Tuomaksella oli mielessään erityinen suunnitelma, joka liittyi yhteiseen valokoristeeseen. Hän kutsui lapset sekä perheet luokseen ja kertoi heille ideansa. He tekisivät yhdessä suuren tähtikoristeen, joka loistaisi Majan ulkopuolella, ja toisi iloa kaikille ohikulkijoille.

Lapset innostuivat heti ideasta ja ryhtyivät suunnittelemaan koristetta. Jokainen sai osallistua omalla tavallaan. Yhdet maalasivat tähteä, toiset kiersivät nauhoja, kolmannet liimasivat säihkyvää kimallelankaa. Kun koriste oli valmis, se oli todellinen taideteos.

He kantoivat koristeen ulos ja asettivat sen Majan pihalle. Heti kun se oli paikoillaan, se alkoi loistaa ja levittää valoa ympärilleen. Koko naapurusto metsän eläimiä myöten saapui ihailemaan upeaa teosta.

Yhteistä tähteä ihastellessaan lapset totesivat että hienoimmat asiat tulee aina yhdessä tekemällä.

21. Joulun odottelua

Aamiaisen jälkeen Tuomas kokosi kaikki lapset ympärilleen ja kysyi heiltä, miten he haluaisivat viettää joulun juhlaa. Ideoita lensi ilmoille, ja pian he olivat laatineet suunnitelman täydellisestä joulupäivästä.

He lähtivät ulos lumiseen pihaan ja rakensivat yhdessä lumiukon, jolla oli suuri porkkananenä ja kävyistä tehdyt silmät.

Illan tullen, kun pimeys laskeutui, pihamaalla oli sytytetty lyhdyt ja ulkotulet, jotka valaisivat lumista maisemaa. Tunnelma oli satumainen ja he lauloivat talvisia lauluja tähtitaivaan alla.

Kun he palasivat sisälle, he nauroivat posket punaisina lumisodan jäljiltä. Maja oli täyttynyt iloisesta hulinasta ja naurusta, ja Tuomas tiesi, että tämä oli juuri sitä joulun taikaa, jota hän oli toivonut Majalle tuovansa. Joulun suuri juhla oli käsillä, ja hän halusi tehdä siitä ikimuistoisen jokaiselle Majan perheenjäsenelle.

Luukku 22. Joulu on jo ovella

Tuomas heräsi hymyillen. Hän tiesi, että joulu oli jo ihan nurkan takana, ja lapset olivat täynnä jännitystä. He kokoontuivat yhdessä olohuoneeseen, joka oli täynnä lämpöä ja odotuksen tunnelmaa. Joulukuusi kimalteli koristeista ja kynttilät loistivat ikkunoilla.

He valmistivat yhdessä juhlavan jouluruokailun aattoa varten. Tuomas opasti heitä joka askeleella, ja pian herkullinen tuoksu täytti keittiön. Lapset saivat tehdä kaikkia suosikkiherkkujaan, ja keittiö täyttyi kattiloista, pannuista ja pelleistä. Ne kaikki olivat ääriään myöten täynnä jouluruokaa. Tuomas taikoi herkullisen joulukakun jonka salaisen reseptin hän oli oppinut isomummoltaan Taimi-tontulta joka oli koko Korvatunturin suurenmoisin kokki. Reseptiin kuului ripaus taikamustikkaa jota löytyi vain Lapin Lumometsästä.

Iltapäivällä he istuivat yhdessä takkatulen ääressä ja lauloivat joululauluja. Tuomas ja lapset juttelivat jouluun liittyvistä muistoistaan ja perinteistään. Jokaisella oli oma tarinansa siitä, mikä teki joulusta heille niin erityisen. Tunnelma oli täynnä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta.

Luukku 23. Joulusiivouksen Lumoa

Tänään Tuomaksella oli lapsille tärkeä tehtävä, he tekisivät yhdessä joulusiivouksen ja valmistelisivat Majan juhlakuntoon jouluaattoa varten.

Lapset innostuivat heti ideasta ja jokainen sai oman tehtävän. Yksi lapsi kiillotti ikkunoita, toinen järjesteli koristeita ja kolmas auttoi ripustamaan joulukuusen valot. Tuomas itsekin tarttui innolla toimeen. Hän pyyhki pölyjä ja ripusti valoja niin korkealle kuin käsivartensa ylettyivät.

Kun Majan olohuone oli siivottu ja koristeltu, se kylpi jouluisessa valossa. Jokainen nurkka oli täynnä kimallusta ja taikaa. Nyt he olivat valmiita jouluaaton juhlaan, ja seikkailu läheni huippuaan. 

Luukku 24. Jouluaaton ihme

Jouluaatto valkeni kauniina ja kirkkaana. Tuomas oli herännyt aikaisin tekemään viimeiset juhlavalmistelut. Hän kutsui lapset ja perheet suurelle jouluaterialle. He nauttivat pitkään kaikista itsetekemistään jouluherkuista. Pöytä täyttyi puheensorinasta ja naurusta.

Illan saapuessa he kuulivat ikkunan takaa iloisen kellon kilinän, ja lapset riemastuivat nähdessään itse Joulupukin! Joulupukki oli tuonut jokaiselle lapselle toivomansa lahjan, sekä rasiallisen taikakeijun pölyä Korvatunturilta jolla he voisivat tehdä omia joulutaikojaan.

"On aika lähteä takaisin Korvatunturille.", Joulupukki kuiskasi.

Tuomas nousi seisomaan ja halasi jokaista. Hän jätti heille lämpimät joulutoivotuksensa sekä lupauksen, että hän palaisi seuraavana jouluna. "Te olette tehneet tästä joulusta unohtumattoman ja täynnä taikaa.”, Tuomas kertoi sydän täynnä lämpöä. Tuomas sekä Joulupukki nousivat reen kyytiin, ja taikapölyn vana liukui heidän perässään heidän hävitessä horisonttiin. Kaikki metsän eläimet olivat saapuneet puutarhan reunalle seuraamaan reen lähtöä.

Illalla he kokoontuivat takkatulen ääreen ja jatkoivat joulun juhlintaa.

Taivas kimmelsi ja maja hehkui talven lumossa. Joulukuu oli ollut taianomainen.

Lapset menivät koteihinsa nukkumaan, tietäen, että tämä joulu oli ollut aivan erityinen. Joulupukki oli tullut ja tuonut lahjat, mutta suurimman lahjan he olivat saaneet unohtumattomasta jouluseikkailusta Tonttu-Tuomaksen, ja toistensa kanssa.

Seikkailu oli tullut päätökseensä, mutta muistot ja joulun taika säilyisivät heidän sydämissään ikuisesti.

Hyvää joulua!