Erityisen hyviä ihmisiä 3: Topi ja Jaakko
Topin taksikuski Jaakko kohtaa erilaiset asiakkaansa ystävällisesti ja yksilöinä:
”Kun kuuluvalla äänellä sanoo Morjens! niin siitä se lähtee”
18-vuotias lempääläläinen Topi Koivu pääsi vuosi sitten toisen asteen kouluun Ammattiopisto Luovin Tampereen yksikköön. Silloin Topin elämään astui uusi ihminen, joka osoittautui heti erityisen erinomaiseksi.
Taksinkuljettaja Jaakko Ikonen on niitä kuskeja, joita toivoisi olevan kolmetoista tusinassa.
”Hän on aina ystävällinen, kohtelias, aina hyvällä tuulella. Jaakolla ei ole koskaan huonoa päivää”, Topin äiti Tanja Koivu kertoo.
Ja mikä tärkeintä, Jaakko on luotettava. Se on valtavan tärkeää. Ihan aina ja ihan kaikki kuljettajat eivät nimittäin ole tehtäviensä tasalla.
”On käynyt niinkin, että jonkun kuljettajan virhearvion jäljiltä on etsitty yksin jätettyä ja eksynyttä lasta parikin tuntia. Jaakon kanssa ei koskaan tarvitse miettiä, että mitään tällaista tapahtuisi”, Tanja miettii.
”Jaakko vastaa aina viestiin, kysyy, huolehtii loppuun asti että kaikki sujuu. Kerran Topi oli menossa parturiin mutta avustaja oli eksynyt. Niinpä Jaakko vei pojan parturiin, soitti minulle ja pohdittiin mitä tehdään, jätti Topin tutun parturin hoiviin ja lähti etsimään avustajan”, Tanja kertoo.
Jaakko ymmärtääkin hyvin vanhempien huolta. Kuljettaja ja asiakas kun viettävät parhaimmillaan viikossa monta tuntia yhdessä.
”Yritetään tehdä hommat hyvin. Kuljettaminen paikasta toiseen on tietysti se varsinainen työ, mutta että se olisi kuljetettavillekin mukavaa. Matkustaminen voi olla lepohetki tai lisästressin aiheuttaja”, Jaakko tietää.
Eri vitsit ja omat soittolistat
”Nämä ihmiset ovat niitä arjen tärkeitä ihmisiä. Sillä on iso merkitys että taksihommat pelaa”, Tanja kertoo.
Lempäälässä onneksi aika monella pelaa.
”Jaakko on täällä kovassa seurassa. Samalla työnantajalla on muitakin todella hyviä kuskeja. Ja Lempäälässä ajaa muun muassa vuoden koulukuljettajaksikin valittu kuski, mutta kun näin Jaatisen ilmoituksen jossa etsittiin erityisen hyviä ammattilaisia, ajattelin heti Jaakkoa”, Tanja kertoo.
Tanja kertoo että Jaakko kohtelee jokaista avustettavaa todella hyvin ja yksilöllisesti. Tanjan tytär toimii Topin entisen luokkakaverin avustajana ja on kertonut, että Jaakko kertoo eri vitsit eri avustettaville, jokaisen kanssa on ihan eri jutut ja jopa omat soittolistat. Ja tietenkin Jaakko on ystävällinen myös avustajille.
”On valtavan hienoa että vaikka Topi juttelee paljon ja omaehtoisesti niin Jaakko aina juttelee takaisin. Lisäksi Jaakko auttaa vain sen verran kuin tarvitsee, ei liikaa. Ollaan sovittu että kun tyyppi kerran osaa itse niin autetaan vain sen verran kuin on pakko – ja Jaakko muistaa tämän”.
”Kauhean mukavahan Topin kanssa on mennä, meillä on hauskoja juttuja, kuunnellaan musiikkia. Itse kuuntelen paljon musiikkia ja olen huomannut että sillä pystyy luomaan tunnelmaa. Topi osaa valtavasti laulun sanoja ja tunnistaa kappaleita”, Jaakko kertoo.
Puhu asiakkaalle, älä vain avustajalle
Jaakko on ajanut taksia vasta kolmisen vuotta.
”Kun jäin edellisestä työpaikasta pois, sanoin että jollen löydä mitään järkevää tekemistä niin ryhdyn ajamaan taksia. Sitten tuli se päivä kun piti lunastaa suuret puheet. Alkuun ajoin öitä ja viikonloppuja, sitten homma karkasi lapasesta ja tästä tulikin täyspäiväinen työ”, Jaakko kertoo.
Hän myöntää että hänellä oli ammatista monenlaisia ennakkoajatuksia mutta on yllättynyt positiivisesti.
”Tykkäään hirveästi. Tämä on tosi mielenkiintoista ja saan olla ihmisten kanssa”.
Iso osa Jaakon asiakkaista tulee sosiaali- ja terveyspuolen kuljetuksista. Jaakko kertoo aina tykänneensä kuljettaa vammaisia, vaikka erilaiset kommunikoinnin tavat saattavatkin tuoda haasteita.
”Yhteisen jutun, yhteyden löytäminen, se on se juttu. Olen utelias uusia ihmisiä kohtaan. On kiva jos löytyy se connection”, Jaakko pohtii.
Vammaisten ihmisten kohtaamiseen hänellä on hyvä neuvo:
”Sama kuin kaikkien muiden kanssa. Kun kuuluvalla äänellä sanoo Morjens! niin siitä se lähtee”.
Jaakko muistuttaa, että asiakas täytyy uskaltaa kohdata eikä puhua vain avustajalle.
”Ei tarvitse pelätä tai ujostella. Pitää uskaltaa kohdata, ottaa kontakti”.
Jaakko sanoo, että pitää myös olla valmis vastaanottamaan ja lukemaan tilanteita. Ja aina voi kysyä vanhemmilta tai avustajilta.
”Ei tarvitse miettiä miten kohtaan vammaisen ihmisen vaan että miten kohtaan ihmisen”.
Jaakon luonteva suhtautuminen erilaisuuteen kumpuaa sekä kotoa että arvomaailmasta.
”Minulla on seurakuntatausta. Siellä terveet ja vammaiset ja tohtorit ja duunarit ovat istuneet samassa penkissä ja se on ollut normaalia.”
Jaakko on pienestä pitäen oppinut, että kaikki ovat arvokkaita, kaikkien kanssa voi löytää jotain yhteistä.
”Meillä on kotona käynyt aikanaan monenlaista porukkaa. Kaikille on kahvit keitetty”.
Teksti ja kuvat:
Lissu Kiviniemi
Vammaisperheyhdistys Jaatinen ry
Julkaistu 21.3.2019
